Vuonna 2024 julkaistussa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan luontopohjaisten interventioiden vaikutusta masennukseen, ahdistukseen ja yksinäisyyteen raskaana olevilla ja synnyttäneillä naisilla. Perinataaliajan mieliala- ja ahdistushäiriöt sekä sosiaalinen eristäytyminen liittyvät useisiin terveysriskeihin. Perinataaliajan mieliala- ja ahdistushäiriöt koskettavat 17 – 30 % naisista raskauden aikana tai vuoden kuluttua synnytyksestä. Häiriöt on aiemmin yhdistetty raskauteen ja synnytykseen liittyviin ongelmiin, kuten raskausmyrkytykseen, ennenaikaiseen synnytykseen ja alhaiseen syntymäpainoon sekä negatiivisiin vaikutuksiin lapsen kehitykseen, tunne-elämään ja käyttäytymiseen. Koska perinataaliajan ahdistus, masennus ja yksinäisyys ovat merkittäviä terveysriskejä, vaikuttavien mielenterveyden tukikeinojen tunnistaminen ja käyttöönotto on kriittisen tärkeää.

Runsas tutkimusaineisto on korostanut luonnon ja ihmisen terveyden välistä yhteyttä. Tutkitut luonnon hyvinvointivaikutukset liittyvät erityisesti mielenterveyteen, psyykkisen stressin vähenemiseen, masennukseen, ahdistukseen, yksinäisyyteen sekä lisääntyneeseen sosiaaliseen koheesioon. Laadukasta kontrolloitua tutkimusta luontopohjaisten interventioiden vaikutuksesta perinataaliterveyteen on vielä vähän. Tarkasteltavana olevaan kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kolme masennukseen, ahdistukseen ja yksinäisyyteen liittyvää kvantitatiivista tutkimusta. Kaikissa kolmessa tutkimuksessa masennukseen, ahdistukseen ja yksinäisyyteen liittyvät löydökset olivat toissijaisia tutkimustuloksia. Tutkimuksissa käytettyjen interventioiden sisältö ja toteutustapa vaihtelivat. Tutkimusinterventiot sisälsivät puutarhanhoitoa, viikoittaisia ryhmätapaamisia, henkilökohtaista ohjausta sekä yksilöityä valmennusta itsemääriteltyjen luontovierailutavoitteiden saavuttamisen tukemiseksi. Kaikki interventiot kannustivat järjestettyjen aktiviteettien lisäksi itsenäiseen luontoyhteyteen. 

Merkittävimpiä tuloksia saatiin Kotozakin pilottitutkimuksessa, jossa postpartum-aikaa elävät naiset osallistuivat kahdeksan viikon ajan kerran viikossa puutarhaterapiaryhmään. Tuloksissa havaittiin kognition paranemista (parantunut tarkkaavaisuus, parantunut kognitiivinen toiminta, merkittävä kasvu prosessointinopeudessa) sekä ahdistuksen vähenemistä. Lisäksi EPDS (Edinburgh Postnatal Depression Scale) -pisteissä havaittiin laskua (2.8 → 1.3, t = 3.659, p = 0.003, vähentyneet depressiiviset oireet). Muissa tutkimuksissa masennuksen ja ahdistuksen väheneminen ei ollut tilastollisesti merkittävää ja tutkimusaineiston suppeuden vuoksi tuloksia voidaan pitää vain suuntaa-antavina.

Luontoperustaisilla interventioilla voi olla potentiaalisia hyötyjä perinataalisen mielenterveyden tukemisessa, mutta tutkimusnäyttö on vielä hyvin rajallista. Tarvitaan laajempia, kontrolloituja tutkimuksia, joissa käytetään vakiintuneita ja toistettavia mittareita vaikutusten arviointiin. Luontopohjaiset interventiot voisivat olla helposti sovellettava keino tukemaan perinataalista mielenterveyttä. 

Lähteet:

Kotozaki, Y. (2020). Horticultural activity improves postpartum women’s cognitive function: Preliminary evidence from an exploratory pilot study. Cogent Psychology, 7(1). https://doi.org/10.1080/23311908.2020.1851003

Walker-Mao, C., Sachs, A. L., Walls Wilson, J., Wrigley, J., Litt, J. S., Farewell, C. V., Lattimer, B., & Leiferman, J. A. (2024). Systematic Review of Nature-Based Interventions for Perinatal Depression, Anxiety, and Loneliness. Maternal & Child Health Journal, 28(11), 1886–1896. https://doi.org/10.1007/s10995-024-03989-1