Tämä blogiteksti on lyhennelmä sosionomiopiskelijoiden ilmiötehtävästä.

Yksilön elämänmahdollisuuksiin perustuva ensimmäinen toimintakyky kehittyy jo varhain perimän ja kasvuympäristön yhteisvaikutuksessa. Sosiaaliset suhteet ohjaavat lapsen kiinnostuksen kohteita ja käyttäytymistä ja näin rakentavat minuutta (Saari ym., 2020, s. 101). Suomalaisessa yhteiskunnassa huono-osaisuus ei rajaudu selvään ihmisryhmään tai yksittäiseen ongelmaan. Kuitenkin huono-osaisuuden ylisukupolvisuudessa voidaan juurisyyt paikantaa yksilön lapsuuden, kouluiän ja nuoruuden kokemuksiin ja olosuhteisiin. (Saari ym., 2020, s. 172.) Rakenteellisessa tarkastelussa voidaan todeta, että hyväosaisuus kasautuu huono-osaisuutta enemmän. Kyse onkin siis vahvistuvan hyväosaisuuden ulkopuolelle jäämisestä. (Saari ym., 2020, s. 58). Kaiken tarkoituksellisen lisäksi lapset oppivat asioita passiivisesti vuorovaikutuksessa. Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola toteaa, että vanhempien arvot ja asenteet määrittävät kodin toimintamallit ja antavat perustan sille mitä elämässä on mahdollista tavoitella ja millä tavalla sitä tavoitellaan. Huono-osaisuus näkyy resurssien ja verkostojen lisäksi haaveissa ja näin luo tulevaisuuteen oman sävynsä (Takkunen, 2021.) Huono-osaisuus on resurssien vajausta, mutta myös toimintakykyjen vajausta. Tämä vaikeuttaa saatujen resurssien muuntamista hyvinvoinniksi.  Filosofi Martha Nussbaum listaa hyvinvoivan ihmisen toimintakyvyiksi mm. mahdollisuuden elää terveenä, leikkiä, käyttää aistejaan, sananvapauttaan ja tuntea aitoa rakkautta ja yhteenkuuluvuutta. On huomioitavaa, että yksilön toimintakyvyt, iästä riippumatta, eivät ole stabiileja ominaisuuksia vaan hetkissä muuntuvaa elintasoa, elämänlaatua ja hyviä elämäntapoja lisäävää toimintaa. Nussbaum on kehittänyt teoriaansa nimenomaan haavoittuvassa ja heikoimmassa olevien ihmisten näkökulmasta ja miten heidän edellytykset toimintakykyynsä taataan. (Saari ym., 2020, s. 61.)

Verrattuna moneen muuhun maahan Suomen panostukset sosiaaliturvaan, koulutukseen ja perhepolitiikkaan ovat vähentäneet merkittävästi lapsiperheköyhyyttä Suomessa, mutta ne eivät ole kuitenkaan onnistuneet kokonaan poistamaan lapsille kasautuvaa ylisukupolvista huono-osaisuutta. Kunnan tai valtion talousarvion tarkastelu lapsen oikeuksien näkökulmasta antaa meille näkökulma lapsibudjetoinnin käsitteeseen. Se, että lapsen paras otettaisiin tarkasteluun päätöksenteossa, mahdollistaisi lapsille tulevien määrärahojen seuraamisen paremmin. Tehdyillä päätöksillä voi olla yllättävänkin iso välillinen tai välitön vaikutus lapsen asemaan. Lasten oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista. (Kallio &Hakovirta, 2020, s.269.)

Syntyneen lapsen perusluottamus rakentuu vuorovaikutuksessa häntä hoivaavien ihmisten kanssa. Koetun taloudellisen köyhyyden ja arjen ongelmien lisäksi, huono-osaisilla lapsilla on luottamuksessa vaille jäämisestä aiheutunutta psyykkistä vajausta. (Saari ym., 2020, s. 102.) Onko ylisukupolvinen huono-osaisuus siis osa, jonka perimme? Vai taakkasiirtymä, jota kannamme? Se, mikä ei tule yhteisesti jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi – taakkasiirtymäksi. (Siltala, 2016, s.5). Ylisukupolvista on kyky antaa, kyky vastaanottaa, kyky reagoida.

Kiintymyssuhteen rooli huono-osaisuuden periytymisessä

Huono-osaisuuden periytymiseen liittyy erilaisia mekanismeja. Tässä tarkastelemme kiintymyssuhdeteorian valossa kiintymyssuhdemallin vaikutusta ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Kiintymyssuhteeksi kutsutaan mallia, joka muotoutuu vauvan ja hänen ensisijaisen hoivaajan välillä. Kiintymyssuhteen muotoutumiseen vaikuttaa olennaisesti se, miten sensitiivisesti hoivaaja pystyy tunnistamaan vauvan tunteita ja tarpeita ja miten oikea-aikaisesti hän reagoi vauvan viesteihin. Kiintymyskäyttäytyminen perustuu biologisiin ja evolutiivisiin mekanismeihin, jotka ovat syntyneet turvaamaan lapsen selviytymistä ja eloonjäämistä. Kiintymyssuhde alkaa muovaamaan kehittyvää hermostoa, ohjaamaan vauvan reagointia ja alkaa myöhemmin yleistyä henkilön omaksutuksi kiintymyssuhdemalliksi, joka alkaa ohjaamaan muitakin elinaikaisia ihmissuhteita ja vuorovaikutustilanteita. Varhaisissa hoivakokemuksissa omaksutut mallit ja käsitykset ympäröivästä maailmasta ja ihmissuhteiden lainalaisuuksista ovat kohtalaisen pysyviä ja vaikuttavat henkilön käyttäytymiseen erityisesti läheisissä ihmissuhteissa ja omassa vanhemmuudessa. Kiintymyssuhdemalleja on neljä: turvallinen kiintymyssuhdemalli, ristiriitaisesti turvaton kiintymyssuhdemalli, välttelevä turvaton kiintymyssuhdemalli ja kaoottinen eli jäsentymätön kiintymyssuhdemalli. (Tokola & Airo, 2024.)

Useiden kiintymyssuhteiden periytymistä tarkastelevien tutkimusten mukaan turvallinen kiintymyssuhde siirtyy suurella todennäköisyydellä sukupolvesta toiseen, kun taas turvaton kiintymyssuhde kääntyy usein vastakkaiseksi. Turvattoman kiintymyssuhteen periytyminen sukupolvien ketjussa muodostaa usein vastareaktiomallin, jossa äidit pyrkivät paikkaamaan omasta lapsuudesta puuttuneita vuorovaikutuksen osia toteuttamalla vanhemmuudessaan oman äidin käyttäytymisestä vastakkaista tapaa. Heilurimallissa äidinäidin työmalli tuntuu vastaavan omaan, äidiltä perittyyn vanhemmuuden odotukseen. (Hautamäki, 2011, s. 44–61.) 

Tuleva kiintymyssuhde alkaa muotoutua jo lapsen odotusaikana. Tunteet ja mielikuvat tulevasta lapsesta ja hänen kanssaan vietetystä ajasta alkavat muotoutua raskauden myötä. Psyykkiseen odotusajan työskentelyyn liittyy erilaisia mielikuvia ja representaatioita, jotka saattavat sisältää monipuolisia aistimielteitä. Odottavien äitien mielikuvien laatu on erittäin tärkeä tulevaan vuorovaikutussuhteeseen vaikuttava tekijä. Äitien mielikuvat kohdistuvat vauvaan ja hoivaamiseen, kun taas isien mielikuvat kohdistuvat tyypillisesti leikkitilanteisiin vähän isomman lapsen kanssa. Mielikuvat alkavat muodostaa suhdetta lapseen ja vanhemman kommunikaatio tulevaan lapseen vahvistuu samalla, kun vauva aletaan kokea omana persoonanaan, joka osallistuu vuorovaikutukseen. Odotusaikaisten mielikuvien määrä, luonne, sisällöt ja ajoitus ennustavat luotettavasti tulevan vuorovaikutussuhteen laatua. Mikäli odotusaikaiset mielikuvat vauvasta puuttuvat kokonaan, suhteen muodostumisessa esiintyy vakavia vaikeuksia. Sekä huomattavan kielteiset että yltiöpositiiviset odotukset ja mielikuvat ennustavat ongelmia varhaisessa suhteessa. Odotusaikaisten vuorovaikutusta tukevien interventioiden tarkoituksena on raivata tilaa vauvalle vanhempien mieleen ja auttaa muodostamaan monipuolisia, joustavia ja realistisen myönteisiä mielikuvia syntyvästä lapsesta. (Punamäki, 2011, s. 100–102.)

Vauvan hyvinvoinnin kannalta erityisiä riskitekijöitä ovat erityisesti ei-toivottu tai odottamaton raskaus, päihderiippuvuudet, mielenterveysongelmat, vanhempien kokema stressi sekä vanhempien aiemmat traumaattiset kokemukset. Äidin odotusaikainen ravinto, mielialat, asenteet ja käyttäytyminen vaikuttavat kohdun kasvuolosuhteisiin ja ohjelmoivat kehittyvien elinten toimintaa. Vauvan syntymäpaino suhteessa täysiaikaisuuteen kertoo kohtuaikaisen kasvuympäristön laadusta. Voimakas ahdistuneisuus ja masentuneisuus odotusaikana on yhteydessä pienipainoisuuteen, ennenaikaiseen syntymään ja kohtuvauvan epätyypilliseen aktiivisuuteen. (Punamäki, 2011, s. 102–104.) 

Äidin kokema mielen hyvinvointi ja sosiaalinen tuki odotusaikana ja vauva-aikana ennustaa tulevan lapsen parempaa kognitiivista suoriutumista. Varhaiset stressikokemukset altistavat lapsen myöhemmälle aikuisajan ahdistusoireilulle.  Kohtuaikaiset kokemukset vaikuttavat lapsen mielenterveyteen ja koko elämän läpi vaikuttava mielenterveyden pohja luodaan jo sikiöaikana. (Lähdepuro, 2024.)

Varhainen tuki on erityisen tärkeää silloin, kun tunnistetaan odottavassa perheessä erityisiä riskitekijöitä, kuten stressille ja ahdistukselle altistavia sosiaalisia tai ympäristötekijöitä. Sosiaalisen tuen, myötätunnon ja kompetenssin vahvistaminen tukee sekä äidin että syntyvän lapsen mielen hyvinvointia. Liikkumiseen ja fyysistä terveyttä tukevaan elämään kannustaminen edesauttaa myös mielenterveyttä. Odottaville perheille suunnatut tukitoimet ja laajempi yhteiskunnallinen vauvaperhemyönteisyys ovat tärkeitä sosiaalisen tuen muotoja. Päivittäiset kohtaamiset arkisissa tilanteissa muodostavat mielikuvaa ympäristön suhtautumisesta tarvitsevassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä kohtaan. Jokainen kansalainen voi siis vaikuttaa perheiden hyvinvointiin jopa pitkällä aikavälillä. Erityisen tärkeää on osoittaa tukea ja myötätuntoa odottaville ja pienten vauvojen vanhemmille. 

Vanhempien parisuhteen laatu vaikuttaa varhaiseen vuorovaikutukseen. Isät ovat erityisen riippuvaisia toimivasta suhteesta puolisoon rakentaessaan tunnesidettä vauvaan. Tutkimuksen mukaan äidit ovat portinvartijoina ja säätelevät lapsen saatavuutta isälle. Negatiiviset kokemukset parisuhteesta vaikuttavat voimakkaammin isien vuorovaikutukseen lapsen kanssa kuin isien oma vuorovaikutustyyli. Isien aktiivisuus vanhemmuudessa vaikuttaa myönteisesti erityisesti lapsen fyysiseen kasvuun sekä muistin, tarkkaavaisuuden ja kielen kehitykseen. (Punamäki, 2011, s. 105–107.)

Isyyden tukeminen vaikuttaa siis lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Isille tulisikin perheille suunnatuissa tukimuodoissa antaa kunnon mahdollisuus osallistua eri toimintamuotoihin täysivaltaisena vauvan vanhempana, osallisena vauvan elämään ja hoitoon. Vauva hyötyy eniten kokonaisvaltaisesta tuesta, jolloin vauva nähdään osana perhettään, jossa eri ihmissuhteet vaikuttavat toisiinsa. Vauvan koti on omien vanhempiensa suhteessa, jossa ilmapiiri ja tunneilmasto vaikuttaa vauvan hyvinvointiin ja kiintymyssuhteen kehitykseen. 

Vauvaperhe kaipaa apua ja tukea

Saari ym. (2020, luku Ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisu) pohtivat kirjassaan palveluiden saavutettavuutta ja sitä, kuinka palveluiden tehokas toimivuus vaatii asiakkaan kokemuksen turvallisuudesta, luottamuksesta ja kohdatuksi tulemisesta. Näin ollen koen olevan erityisen tärkeää pyrkiä alusta asti muodostamaan asiakaslähtöinen ja kunnioittava suhde paitsi asiakkaaseen itseensä, mutta myös tämän tilanteeseen. Toisaalta voi myös olla, ettei asiakas itse tiedosta omaa avuntarvettaan tai oikeuttaan palveluihin ja niinpä palvelutuottajien (neuvola ym.) ennakointi ja avoin viestintä asiakkaan mahdollisuuksista ovat avainasemassa lapsen ensimmäisten ikävuosien aikana. Toisaalta Saari ym. (2020, luku Ylisukupolvisuus 2000-luvun köyhyyspolitiikassa) kuvaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden vastaavan hyvin yksittäisiin ja pinnallisiin ongelmiin tai haasteisiin mikäli niitä ilmenee yksittäin. Ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta kärsivät monista toisiinsa linkittyvistä haasteista ja ongelmista, joihin kaikkiin saattaa olla olemassa omat palvelunsa, mutta yksittäisten palveluiden käyttämisessä irrallisesti on haasteena asiakkaan itsensä kohtaaminen kokonaisuutena sekä palveluiden logistinen ja rakenteellinen hajanaisuus sekä epäintegraatio. Tällöin puhutaan luukulta luukulle -ilmiöstä, jota hyvinvointialueetkaan eivät näytä onnistuneen ratkaisemaan, ja joka on omiaan tuomaan asiakkaalle kokemuksen osattomuudesta, irrallisuudesta ja hylkäämisestä.

Karhulan ja Sirniön (2019, s. 575) mukaan perhetaustan on todettu monin eri tavoin vaikuttavan ylisukupolvisten haasteiden periytymisessä. Esimerkiksi huono-osaisesta perhetaustasta ponnistava tulee todennäköisemmin raskaaksi jo teini-iässä tai muuten keskimääräistä nuorempana. Ammattilaisten on tärkeää tunnistaa herkällä korvalla asiakkaan tarpeet ja oikeudet erilaisiin palvelu- ja tukimuotoihin, koska nuoren aikuisen voi olla vaikea sanoittaa itse omia tarpeitaan eikä hän välttämättä edes tiedä minkälaisia erilaisia tukimuotoja on olemassa tai mistä niitä hakea.

Tulevaisuuden näkymiä perheiden tuen kannalta

Huono-osaisuuden käsite on moniulotteinen, laaja ja joidenkin mielestä stigmatisoiva (Zitting, 2024). Ylisukupolvisen huono-osaisuuden kolme E:tä: elintaso, elämänlaatu ja elämäntavat (Saari, 2020, s.17) tuovat esille myös ongelman taloudellisen puolen yhteiskunnallisella tasolla. Ylisukupolvista huono-osaisuutta on pyritty tähän asti ratkomaan tutkimalla byrokratia-, informaatio- ja kannustinloukkuja. Vaikka Suomessa on ryhmiä, jotka käyttävät sosiaaliturvaetuuksia ja -palveluita ylisukupolvisesti, tämä yhteiskunnallinen ilmiö ei ole poistettavissa kannustinloukkuja purkamalla. (Saari, 2020, s. 253)

Espoon perhesosiaaliohjaajien mukaan avain ylisukupolvisen huono-osaisuuden lieventämiseen löytyisi resurssien lisäämisessä varhaisempaan vaiheeseen. Vanhempien erilaisten triggereiden läpikäyminen neuvolassa sekä äidin synnytyksen jälkeisestä mielenterveydestä huolehtiminen olisi avainasemassa. Neuvolatoiminnan laatu- ja palvelutason valtakunnallinen yhtenäisyys varmistetaan asetuksella (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2024). Terveysneuvonnassa (neuvolassa) tulee suunnitella yksilölle ja perheelle tarpeita vastaava kokonaisuus. Palveluiden suunnitellussa tulee ottaa huomioon lapsen kehitysympäristö ja toiminta on toteutettava tarpeen mukaan moniammatillisesti. (A 1199/2022 4. §.) Perhesosiaaliohjaajien mukaan tämänhetkiset leikkaukset tulevat vaikuttamaan negatiivisesti varhaisen vaiheen avun resurssien määrään. Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyshuollon leikkausten lisäksi THL:n julkaisussa voidaan havaita, että leikkaukset vaikuttavat myös pienituloisten perheiden arkeen. Vaikka alle 3-vuotiaiden lapsilisää korotetaan 26 euroa, leikkauksia osuu erityisesti työttömien perheiden toimeentuloon. THL:n mukaan, hallitusten toimet tulevat kasvattamaan tuloeroja ja köyhyysriskiä vuoteen 2027 mennessä. Lapsiperheiden pienituloisuusaste tulisi kasvamaan 1,1 %. (THL, 2023, s. 22).

Saaren mukaan tulisi pohtia miten tutkimuksen, kehittämisen ja politiikan yhdistämisellä palveluita voitaisiin uudistaa niin, että ylisukupolvinen huono-osaisuus osallisuutta lisäävillä sosiaalisilla käytännöillä (Saari, 2020, s.262). Tutkimustietoa ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta on löydettävissä merkittävästi. Tutkimukset tuottavat tietoa, johon päättäjien on mahdollisuus tarttua ja tehdä niiden pohjalta merkityksellisiä lakimuutoksia ja kohdentaa rahoitusta oikeille tahoille. Positiivisia tulevaisuudennäkymiä ylisukupolvisen huono-osaisuuden ratkomiseen yhteiskunnallisella tasolla on vaikeampi löytää. Yhtenä positiivisena lakimuutoksena mainittakoon siirtyminen oppivelvollisuuslain maksuttomaan koulutukseen. (L 1214/2020 16. §). Tämä turvaa maksuttoman koulutuksen 20-vuotiaaksi asti, joka tukee osaltaan huono-osaisten perheiden lapsia.

Mitä kuuluu? Tämä on yksinkertainen ja oleellinen kysymys vanhemman hyvinvoinnin varmistamisen ja kuulostelun kannalta. Oleellista olisi lisätä vanhempien tietoisuutta tuen mahdollisuuksista ja huomioida jokaisen erilaiset tarpeet niin, että jokainen apua ja tukea tarvitseva sitä saisi itselleen sopivalla tavalla.

Maailman mielenterveyspäivänä 10.10.2024

Olli Hietajärvi, Carolina Salmi, Raakel Silvennoinen, Iida Sääskilahti, Mari Vataja
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki

Lähteet:

A 1199/2022. Asetus valtioneuvoston neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. 20.12.2022/1199. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20221199

Hautamäki, A. (2011). Lapsen kiintymyssuhteet ja niiden vaarantuminen. Teoksessa Sinkkonen, J. & Kalland, M. (toim.), Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. Wsoy.

Kallio, J. & Hakovirta, M. (toim.). (2020). Lapsiperheiden köyhyys & huono-osaisuus. Vastapaino.

L 1214/2020. Oppivelvollisuuslaki. 30.12.2020/1214.  https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2020/20201214#L4P16

Lähdepuro, A. (2024). Fostering the development of mental health – risk and promotive factors. Helsingin yliopisto. 

Punamäki, R-L. (2011). Vanhemmuuteen siirtyminen: raskausajan ja ensimmäisen vuoden kiintymyssuhteet. Teoksessa Sinkkonen, J. & Kalland, M. (toim.), Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. Wsoy. 

Saari, J., Eskelinen, N., & Björklund, L. (2020). Raskas perintö: Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Gaudeamus

Siltala, P. (2016) Taakkasiirtymä. Trauman siirto yli sukupolvien. Therapeia-säätiö.

Sosiaali- ja terveysministeriö. (17.1.2024). Neuvolat. https://stm.fi/neuvolat

Takkunen, M. (8.6.2021). Miten katkaista ylisukupolvisen köyhyyden ketju? Näkemyksiä sosiaaliturvasta. https://sosiaalivakuutus.fi/miten-katkaista-ylisukupolvisen-koyhyyden-ketju/

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (45/2023). Hallitusohjelman mukaisten sosiaaliturvan leikkausten vaikutukset vuoteen 2027. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/147877/URN_ISBN_978-952-408-229-7.pdf?isAllowed=y&sequence=1

Tokola, M. & Airo, R. (2024). Kiintymyssuhteet ja kiintymyssuhdemallit. Lääkärikirja Duodecim. 

Zitting, J. (16.8.2024). Huono-osaisuuden monet ulottuvuudet – Ruoka-avun tarve esimerkkinä vaikeuksista. [PowerPoint-diat]. file:///C:/Users/iidas/Desktop/AIK01%20Huono-osaisuuden%20monet%20kasvot%2016.8.24%20Joakim%20Zitting.pdf