Tutkimustietoa Vauvojen luontokylpy -menetelmän taustalla – miten luontoympäristössä toimiminen vaikuttaa vauvaperheeseen?

Luontoympäristön vaikutukset terveyteen

Luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista on julkaistu runsaasti tutkimustietoa, josta voidaan todeta, että luonnolla on merkittävät vaikutukset niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen sekä huomattavat positiiviset vaikutukset hyvinvointiimme. Vahvaa näyttöä luontoympäristön myönteisestä vaikutuksesta on saatu ainakin ympäristöpsykologian ja -kasvatuksen, metsä-, puutarha- ja kasvitieteen, ympäristönsuunnittelun sekä terveysliikunnan tutkimuksissa. (Korpela 2007.)

Vauvojen luontokylpy -menetelmä lähestyy luontoympäristön tutkittuja terveysvaikutuksia leikin kautta. Tavoitteena on innostaa lapsiperheitä leikkimään lähiluonnossa ja löytämään luontolähtöisiä yhdessä olemisen tapoja. Luontosuhteen rakentaminen alkaa jo lapsuudessa. Mikäli perheen yhteisten kokemusten myötä omasta lähiluonnosta tulee tuttu leikkipaikka, luonnon myönteinen terveysvaikutus voi heijastua pitkälle aikuisikään saakka.

Yksi haara luonnon terveysvaikutusten tutkimuksessa on luonnon monimuotoisen mikrobiston vaikutus immuunijärjestelmän kehittymiseen ja toimintaan. Immuunijärjestelmän tasapainossa ilmenevät ongelmat ovat yhteydessä moniin länsimaissa yleistyneisiin sairauksiin, kuten allergioihin.

Muun muassa krooniset tulehdusperäiset sairaudet, 1 tyypin diabetes, autoimmuunitaudit ja tietyt syövät voivat yleistyä kaupungistumisen ja länsimaisen kehityksen myötä. Ilkka Hanskin johtamassa suomalaisessa tutkimuksessa nähtiin yhteys alhaisen biodiversiteetin omaavan kasvuympäristön ja atooppisten nuorten välillä. Atooppinen herkistyminen lisää allergioiden yleisyyttä. (Hanski ym. 2012.)

Luontokosketuksen puute on siis lisännyt allergioiden ja tulehdusperäisten sairauksien yleisyyttä. Myös luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vaikuttaa terveyteemme. Kehon mikrobiomi kapenee ja immuniteetti heikentyy samaan aikaan kun luonnon monimuotoisuus heikentyy ja kontakti luontoon vähenee.

Suomalaispäiväkodeissa tehty tutkimus osoitti, että kosketus multaan ja metsänpohjaan sai päiväkotilasten immuunijärjestelmän toimimaan tarkoituksenmukaisemmin. Tutkimuksessa päiväkotien pihoille lisättiin luonnon elementtejä ja lapset saivat viidesti viikossa osallistua viheraltistusta sisältävään toimintaan. Sairauksilta suojaavia myönteisiä muutoksia havaittiin jo kuukauden päästä tutkimuksen aloittamisesta. Lasten ihon mikrobisto monipuolistui ja suolistomikrobisto alkoi muistuttamaan päivittän metsässä vierailevien lasten mikrobistoa. Muutokset näkyivät myös veriarvoissa. (Roslund ym. 2020.)

Vauvojen luontokylvyssä vauvaperheet tapaavat luontoympäristössä ja vauvat saavat leikkiä kävyillä, kepeillä, kasveilla, kivillä, vedellä ja muilla luonnosta löytyvillä elementeillä. Kosketus luonnonmateriaaleihin tapahtuu leikin ja yhdessä olemisen sivutuotteena. Vauvat saavat tutkia luontoa kaikilla aisteilla. Vauvan luontainen kiinnostus tunnustella ja maistella asioita tukee vauvan terveyttä ja immuunijärjestelmän kehitystä. Esimerkiksi luonnonmarjojen maistelu suoraan metsästä voi olla tuoreelle vauvaperheelle uusi ja jännittävä juttu. Vauvojen luontokylvyn tarkoituksena on rohkaista vauvaperheitä moniaististen luontokokemusten äärelle.

Luontoympäristön vaikutukset mielen hyvinvointiin

Luontoympäristöllä on positiivisia vaikutuksia mielialaan. Luontoympäristössä koetaan myönteisten tunteiden voimistumista, elpymistä ja rentoutumista. Viheralueiden määrän ja aikuisten mielenterveyden välillä on useissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä toisiinsa. Luontoympäristön merkitystä lasten tunne-elämään ja käyttäytymiseen on tutkittu, mutta näytön katsotaan toistaiseksi olevan riittämätöntä, sillä suurin osa tutkimuksista kohdistuu aikuisväestöön. (Tyrväinen ym. 2018.) Viitteitä luontoympäristön mahdollisesta myönteisestä vaikutuksesta myös lasten psyykkiseen hyvinvointiin on kuitenkin saatu muutamissa tutkimuksissa.

Alle 12-vuotiaat lapset, jotka viettävät aikaa metsäluonnossa, palaavat aikuisena herkemmin metsään. Metsäleikit voivat tukea mielenterveyttä tarjoamalla itsenäisyyden ja vapauden kokemuksia ja tuottaa voimavaroja, jotka voivat kannatella kuormittavissa elämäntilanteissa. (Bird 2007.) Mitä läheisempi lasten luontosuhde on, sitä vähemmän lapset oireilevat stressaavissa elämäntilanteissa. (Wells & Evans 2003.)

Kun vauvojen luontokylpyyn osallistuu lapsen lisäksi muitakin perheenjäseniä, luonnon terveysvaikutuksia kohdistuu kaikkiin osallistuviin perheenjäseniin ja näin voidaan tukea koko perheyhteisön terveyttä ja hyvinvointia. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hän on riippuvainen hoitajiensa hyvinvoinnista. Vauvan ja vanhemman välinen suhde on symbioottinen ja vanhemmalle tuotettu hyvinvointi tukee yhtä lailla myös vauvan hyvinvointia. Vauvan ja vanhemman osuutta ei siis tarvitse turhaan erotella: vauvojen luontokylvyn tavoitteena on yhtä lailla niin vauvan kuin vanhemmankin hyöty ja hyvinvointi. Kun luontoympäristössä toimitaan koko perheyhteisön voimin, voidaan oppia uusia terveyttä monialaisesti tukevia yhdessä olemisen tapoja ja vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.

Luontoympäristön vaikutukset kehitykseen ja oppimiseen

Luontoympäristöllä on terveyden lisäksi vaikutusta myös oppimiseen. Luontoympäristössä tapahtuu tehokkaampaa oppimista kuin sisätiloissa. Mitä enemmän oppimisympäristössä on luontoa, esimerkiksi vehreää kasvillisuutta, sitä parempia oppimistulokset ovat. Luontoympäristön positiivinen vaikutus oppimistuloksiin selittyy muun muassa luonnon huomiokykyä ja keskittymistä parantavaan sekä osallistavaan ja fyysistä aktiivisuutta lisäävään vaikutukseen. (Kuo ym. 2020.)

Luontoympäristö terävöittää aistejamme ja lisää tarkkaavaisuutta. Luonnossa syvyysnäkö kehittyy, kun katse ohjautuu jatkuvasti eri etäisyyksille. Kuulo kehittyy tunnistamaan ääniä laajemmalla taajuuskaistalla luonnossa kuin digitaalisia ääniä kuunnellessa. Luonnossa oleminen valpastuttaa aisteja, mutta samalla se aktivoi parasympaattista hermostoa ja lisää levollisuutta. (Konttinen 2013.) Kun sympaattisen hermoston aktivoituminen nostaa vireystilaa ja käynnistää elimistön stressireaktion, parasympaattisen hermoston tehtävänä taas on rauhoittaa elimistön toimintoja ja palauttaa keho tasapainotilaan. Parasympaattisen hermoston aktivoituminen alentaa sydämen sykettä ja rauhoittaa hengitystä.

Luontoympäristöllä voi siis olla turvan tunnetta lisäävä vaikutus. Turvan ja hyväksynnän kokemus on oppimisen edellytys. Aivotoimintojen tasolla tunteet vaikuttavat suoraan siihen, miten aivot kykenevät vastaanottamaan ja prosessoimaan uutta tietoa. Hyvinvointi ja myönteiset tunteet edistävät oppimista. (Leskisenoja 2016.)

Kehon hallinta ja motoriikka kehittyvät monipuolisessa metsäluonnossa. Tällä on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia myös kognitiiviseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen. (Salonen 2010.) Luonto antaa kokonaisvaltaisen, kaikkia aisteja stimuloivan ympäristön kasvuun ja kehittymiseen. Mitä monimuotoisempi ympäröivä luonto on, sitä enemmän erilaisia aistiärsykkeitä se sisältää. Metsäluonto antaa loputtomasti virikkeitä leikkeihin. Rakennetut leikkipaikat on mahdollista leikkiä loppuun, metsää ei koskaan. Elävä luonto muuttuu alati esimerkiksi sään, vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan. Luontoympäristö itsessään tarjoaa loistavat puitteet lapsen kehitykselle ja luonnonmateriaaleilla voi leikkiä yhtä kehittäviä leikkejä kuin ihmisen tekemillä leluilla. Vauvojen luontokylpy -menetelmä voi toimia inspiraationa vanhemmille ajattelemaan luontoympäristö lapselle sopivana, kehittävänä kasvuympäristönä.

Luontokylpypaikkaa valittaessa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen ja mahdollisuuteen kokea erilaisia aistielämyksiä. Monimuotoisessa luontoympäristössä voi aistia esimerkiksi avaruuden tai suojan tunnetta. Luontokylpyyn sopiva luontoympäristö tarjoaa tilaa sekä olla yhteydessä että vetäytyä vuorovaikutuksesta. Luontoympäristö tukee osallisuutta koska se antaa tilaa toteuttaa erilaisia ryhmässä olemisen rooleja.

Luontokokemusten ympäristökasvatuksellinen merkitys

Ympäristöherkkyys on empaattinen, tunnepitoinen suhde luontoon ja ympäristöön. Ympäristöherkkyyteen kuuluu myös kyky havainnoida luontoa eri aisteilla ja huomata luonnossa tapahtuvat muutokset. (Opetushallitus 2021.) Lapsuuden luontoleikkien ja aikuisiän myönteisen ympäristöasenteen välillä on havaittu olevan yhteys. Lapsuuden luontokokemukset ja metsäleikit, sekä kokemukset puutarhasta ja kasvien hoidosta lisäsivät aikuisuudessa myönteisiä asenteita luontoa kohtaan. (Wells & Lekies 2006)

Luontokasvatus ja ympäristökasvatus kietoutuvat yhteen, sillä lapsuuden kokemukset luontoympäristöstä vaikuttavat siihen, miten ympäristöherkäksi yksilö kehittyy. Ympäristöherkkyys rakentuu luonnossa tehtyjen havaintojen ja myönteisten luontokokemusten kautta. Hyvää oloa, esteettistä nautintoa tai henkistä hyvinvointia sisältävät luontokokemukset lapsuudessa ovat ympäristöherkkyyden kehittymisen kannalta tärkeitä. Ympäristöherkkyys johtaa ihmisen todennäköisemmin ympäristövastuulliseen toimintaan ja elämäntapaan. Lapset, jotka saavat myönteisiä kokemuksia luonnosta, toimivat aikuisina ympäristön kannalta vastuullisemmin. Luontokokemuksia tarjoamalla voidaan siis paitsi tukea lasten kehitystä ja terveyttä, myös toteuttaa ympäristökasvatusta.

Joy A. Palmerin ympäristökasvatusmallin mukaan aisteihin ja havaintoihin perustuvat kokemukset ovat ympäristökasvatuksen runko, jonka päälle yksilön tiedot ja taidot ympäristöstä voivat rakentua. Tarvitaan siis omia kokemuksia ympäristöstä, jotta ympäristöasiat voidaan kokea merkityksellisinä ja on jotakin tarttumapintaa, johon uusia tietoja ja taitoja voi liittää. Palmerin mallissa lapsuuden ympäristökokemuksia pidetään merkittävinä myöhempien ympäristöasenteiden muodostumisessa. Varhaislapsuuden ympäristökasvatus painottuu luontoympäristössä toimimiseen ja ympäristön puolesta toimimiseen. (Parikka-Nihti, Suomela 2014.) Vaikka Vauvojen luontokylpy -toiminnassa mukana olevat lapset ovat vielä pieniä muodostaakeen pysyviä muistikuvia, yhteiset luontohetket voivat olla perheelle merkittäviä ja innostaa jatkossakin lähtemään luontoon lapsen kanssa.

Kuva: Jotta ympäristökasvatus olisi vaikuttavaa, sen tulee toimia kaikilla osa-alueilla (oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä, toimiminen ympäristön puolesta). Pienen lapsen oppiminen edellyttää hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemuksia. (Parikka-Nihti, Suomela 2014.)

Vauvojen luontokylvyssä oppiminen ympäristöstä näkyy esimerkiksi luonnonmateriaalien sanoittamisena. Oppiminen tapahtuu ikätasoisesti: esimerkiksi etsitään käpyjä, tutkitaan käpyjä ja leikitään käpyaiheisia loruleikkejä. Voidaan vertailla kuusen käpyä ja männyn käpyä. Huomataan, että kuusen kävystä saa hauskan käpysoittimen, männyn käpy toimii paremmin käpyhieronnassa. Vanhempien kanssa voidaan jutella ympäröivästä luonnosta ja vaikkapa siitä, minkälaisia marjoja ja kukkia voi käyttää vauvan leikeissä. Samalla opitaan luonnosta, laajennetaan ajattelua ja vahvistetaan luontosuhdetta. Vanhemman oma luontosuhde ja tiedot ympäristöstä heijastuvat myös lapsen luontosuhteeseen.

Lapsuudessa koetut, myönteiset luontokokemukset voivat siis merkittävästi vaikuttaa siihen, kuinka ympäristövastuullinen henkilöstä kasvaa. Luontokokemusten tarjoaminen lapselle on ympäristökasvatusta, koska se rakentaa pohjaa ympäristöherkkyyden ja –vastuullisuuden kasvamiselle. Läheinen luontosuhde edesauttaa ympäristövastuullisen elämäntavan omaksumista. Jotta luontokokemukset olisivat ympäristökasvatuksellisesti merkittäviä, niiden tulee tarjota yksilölle osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia.

Vaikuttamisen mahdollisuudet ja sosiaalisen liittymisen kokemukset tukevat osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Vaikuttavaa ympäristökasvatusta toteutettaessa tuleekin huomioida yksilöiden omat tarinat, kiinnostuksen kohteet ja ympäristöön liittyvät tunteet. Ympäristökasvattajan reflektiivinen vuorovaikutus ja mentalisaatioon perustuva ohjaaminen osana kasvatusta voi edistää yksilöiden osallisuuden ja toimijuuden kokemusta.

Luontokylvyssä on siis kyse luonnon ja ihmisen välisen vuorovaikutussuhteen ilmentämisestä. Luontoympäristöllä sinällään on lukuisia oppimiseen, terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä positiivisia vaikutuksia. Luontoympäristössä toimiminen voi vaikuttaa yksilön ympäristövastuullisuutta lisäävästi, mikäli se toteutuu yksilön omaa hyvinvointia, osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta tukien. Luontokylpy-ohjaajan vastuulla on toteuttaa ohjaus niin, että luontokylpy voi tukea yksilön hyvinvointia, osallisuutta ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Näin menetelmä sekä hyödyttää yksilöitä ja yhteisöä että toimii ympäristökasvatuksellisena menetelmänä.

Lähteet

Bird W. (2007). Natural thinking: Investigations the links between the natural environment, biodiversity and mental health. Royal Society for Protection of Birds.

Hanski, I., von Hertzen, L., Fyhrquist, N., Koskinen, K., Torppa, K., Laatikainen, T., Karisola, P., Auvinen, P., Paulin, L., Mäkelä, M. J., Vartiainen, E., Kosunen, T. U., Alenius, H., Haahtela, T. (2012). Environmental biodiversity, human microbiota, and allergy are interrelated. pnas201205624 8334..8339
Konttinen, Lea (2013). Luonnon hyvinvointivaikutusten taloudellinen merkitys. Talent Vectia. https://media.sitra.fi/2017/02/27174415/Luonnon_hyvinvointivaikutusten_taloudellinen_merkitys-2.pdf 
Korpela, K. (2007). Luontoympäristöt ja hyvinvointi. Psykologia 5/2007
Kuo, M., Barners, M., Jordan, C. (2020). Do Experiences With Nature Promote Learning? Converging Evidence of a Cause-and-Effect Relationship. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2019.00305/full
Leskisenoja, E. (2016). Vuosi koulua, vuosi iloa. PERMA-teoriaan pohjautuvat luokkakäytänteet kouluilon edistäjinä. Lapin yliopisto. doi: Leskisenoja_Eliisa_ActaE198_pdfA.pdf (ulapland.fi)
Opetushallitus (2021). Ympäristöopin keskeisiä teemoja. Viitattu 29.12.2021. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/ymparistoopin-keskeisia-teemoja
Parikka-Nihti, Mari, Suomela, Liisa (2014). Iloa ja ihmettelyä, ympäristökasvatus varhaislapsuudessa. s. 23-25. PS-kustannus.
Roslund, M. I., Puhakka, R., Grönroos, M., Nurminen, N., Oikarinen, S., Gazali, A. M., Cinek, O., Kramná, L., Siter, N., Vari, H. K., Soininen, L., Parajuli, A., Rajaniemi, J., Kinnunen, T., Laitinen, O. H., Hyöty, H., Sinkkonen, A., ADELE research group (2020). Biodiversity intervention enhances immune regulation and health-associated commensal microbiota among daycare children. https://www.science.org/doi/epdf/10.1126/sciadv.aba2578 
Salonen, Kirsi (2010). Mielen luonto, s. 27. Green Spot.
Tyrväinen, L., Lanki, T., Sipilä, R. & Komulainen, J. (2018). Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä. Duodecim 134 (13): 1397–403. Viitattu 4.10.2022. https://www.duodecimlehti.fi/duo14421
Wells, N. M. & Evans, G.W. (2003). Nearby Nature. Abufeer of life sress among rural children. Environment and Behavior 35(3)
Wells, N.M. & Lekies, K.S. (2006). Nature and the life course: Pathways from childhood nature experiences to adult environmentalism. Children, Youth and Environments 16:1-24.