Valitse vauvan luontohetkeä varten sopiva turvallinen metsä tai puisto, jossa on miellyttävää luontoa ja luonnonrauhaa. Päätä etukäteen toimintaan käytettävä aika ja käytä tuo aika pelkästään vauvaan keskittyen, jätä puhelin ja muut mielessä pyörivät asiat sivuun.
Jätä vaunut tai rattaat sivuun ja ota vauva syliin niin, että hän pystyy katselemaan ympärilleen. Voit edetä ja kulkea luonnossa hitaasti, vauvan kiinnostuksen kohteita seuraillen. Voit vaihtoehtoisesti myös levittää viltin turvalliseen paikkaan luonnossa. Viltin päälle voi kerätä vauvalle turvallisia luonnonmateriaaleja, kuten käpyjä, lehtiä jne. Kiinnitä huomiota lajien turvallisuuteen ja noudata jokaisenoikeuksia luonnonmateriaaleja kerätessä.
Katsele ja havainnoi, mitä vauva haluaa tehdä. Kiinnittääkö vauva huomiota johonkin tiettyyn asiaan, mitä vauva katselee tai mihin hän osoittaa kiinnostusta? Ihmettele, pysähtele, koskettele, tutki, poimi, kuulostele, haistele yhdessä vauvan kanssa. Peilaa vauvan toimintaa ja mene mukaan leikkiin. Voit sanoittaa luonnonmateriaaleja, lajeja, muotoja, tuoksuja ja ääniä.
Valvo toiminnan turvallisuutta ja pidä vauvan tekemiset aikuisen määrittelemien turvallisten raamien sisällä. Älä kuitenkaan automaattisesti kiellä asioita tai auta lasta, vaan anna vauvan kokeilla ja tutkia, yrittää ja epäonnistua turvallisesti. Viivästytä omia reaktioita ja neuvomisen tarvetta; tyhjään väliin tarjoa vaihtoehtoista toimintoa, jos vauvan toiminta ei onnistu tai ole suotuisaa.
Kun aikuinen asettuu tutkimaan vauvan kokemusmaailmaa, vauva voi tuntea olevansa tärkeä ja hän saa ilmaista itseään. Vauvan itsetunto vahvistuu, kun hänet nähdään ja kuullaan ja hän saa toiminnallaan kertoa aikuiselle, mikä hänestä on tärkeää, mukavaa ja mielenkiintoista.
Luonnosta voi löytää monenlaisia materiaaleja vauvan aistileikkeihin ja taideteoksiin! Kesäkuussa voikukat ilahduttavat sekä pörriäisiä että ihmisiä väriloistollaan. Voikukista voi tehdä vaikka mitä: seppeleitä, rannekkeita, spiraaleja, hahtuvapallokoristeita ja niin edelleen. Voikukka on syötävä kasvi, joten voit turvallisesti antaa vauvan haistella, tutkia ja tunnustella voikukkaa. Valvo vauvan puuhia luonnossa ja tilanteen turvallisuutta. Villiyrttien sisäistä käyttöä ei suositella alle 1-vuotiaille.
Voikukkakiisselin ohje
Kerää puhtaasta paikasta noin 2 dl voikukan terälehtiä.
Voikukkakiisselin ainekset:
1 l vettä 2 dl voikukan terälehtiä 2-3 rkl perunajauhoja 1 tl keltaista elintarvikeväriä
Lisää kattilaan voikukan terälehdet ja suurin osa vedestä. Kuumenna kiehuvaksi. Valmista suurus: sekoita perunajauhot ja tilkka vettä erillisessä astiassa. Nosta kiehuva kattila sivuun ja kaada mukaan suurus ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Nosta kattila uudelleen liedelle ja anna pulpahtaa. Lisää joukkoon keltaista elintarvikeväriä niin, että kiisselistä tulee iloisen keltaista kauttaaltaan. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa.
Voikukkakiisseliä voi käyttää vauvan taideteoksiin. Lämmin voikukkakiisseli ja auringossa maalailu sopivat yhteen! Luonnossa maalailuun kannattaa valita tukeva paperi, joka pysyy kuosissaan epätasaisella alustalla ja ronskimmassakin käsittelyssä. Kiisselin joukkoon voi keräillä luonnosta muitakin turvallisia kukkia.
Vauvan aistileikkeihin sopivia, syötäviä kasveja löytyy kesäkuun alussa esimerkiksi: peltokanankaali syreenin kukat ahomansikan lehdet vaahteran kukat mustikan kukat orvokit luonnosta ja puutarhasta (käytä vain luomulaatuisia vauvan leikkeihin)
Kasvin hoitaminen ja kasvun seuraaminen voi olla mukavaa kesäistä puuhaa. Siemenistä voi tehdä hauskoja siemenpommeja, joita voi antaa lahjaksi tai piilotella itse mullan sekaan. Me teimme lasten kanssa Vauvojen luontokylpy -toiminnasta tutulla reseptillä siemenpommeja päiväkodin aikuisille kesäloman alkaessa annettavaksi. Jaan täällä käyttämämme reseptin muillekin käytettäväksi.
Siemenpommit voivat kasvattaa iloa lapsille, aikuisille, linnuille ja pörriäisille! Siemenpommeja voi valmistaa myös kasvukauden ulkopuolella, jolloin pommeihin kiteytyy luontokylvystä saadut muistot ja uuden kasvukauden odottaminen.
Käytä lasten kanssa vain myrkyttömiä siemeniä. Syötäväksi kelpaavien kukkien siemenet ovat parhaita pienten kanssa. Esimerkiksi ruiskaunokin ja kehäkukan siemenet sopivat hyvin siemenpommeihin.
Tästä ohjeesta tulee 5 pientä siemenpommia.
Tarvitset
– Kaksi sanomalehtiarkkia – Kaksi vedessä sulavaa WC-paperirullan hylsyä – Jääpalamuotin – Vettä – Syötävien kukkien siemeniä – Kuivattuja kukkien terälehtiä koristeeksi – Kulhon – Lusikan
Repikää yhdessä sanomalehti ja hylsyt pieneksi silpuksi ja laittakaa kulhoon.
Mukaan voi laittaa syötävien kukkien kuivattuja terälehtiä koristeeksi.
Lisätään siemenet joukkoon.
Lisätään joukkoon reilu loraus vettä.
Sekoita ainekset lusikalla tai kädellä tasaiseksi massaksi. Sanomalehti antaa massalle sopivaa tukevuutta ja rakennetta, hylsystä tulee hienompaa paperimassaa.
Seuraavaksi massaa taputellaan jääpalamuottiin. Ylimääräistä vettä voi puristaa jo tässä vaiheessa pois.
Painele massaa sormilla tiiviisti muotteihin, ylimääräinen vesi valuu pois.
Jätä siemenpommit kuivumaan joko muottiin (vahdi kuivumista, ettei alapuoli pääse homehtumaan muotissa) tai nosta muotista lautaselle kuivumaan. Siemenpommi kuivuu muutaman päivän, jonka jälkeen pommit on valmiita annettavaksi tai käytettäväksi.
Lahjapussin voi taitella esimerkiksi sanomalehden arkista biojätepussin tapaan. Lisää mukaan pieni ohjelappu siemenpommin saajalle.
Lasten lintuviikkoa vietetään 15.–21.5.2023. Lintuviikkoa koordinoivat yhteistyössä BirdLife Suomi, Luonto-Liitto ja Natur och Miljö. Lintuviikon tarkoituksena on tutustua lintuihin ja lintuharrastukseen etsimällä merkkejä lintujen pesinnästä. Lintuviikko innostaa kaikkia lapsia ja aikuisia lähtemään yhdessä linturetkelle, osaamisesta riippumatta! Lintuja voi tarkkailla ja lintuiloa voi tuntea, vaikka lajeja ei osaisikaan tunnistaa.
Lasten lintuviikolla myös vauvaperheet voivat leikkiä lintuaiheisia leikkejä.
Kuunnelkaa linnun laulua
Vietä hetki metsässä vauvan kanssa. Kuulostelkaa, kuuluuko metsässä jotakin ääniä. Keväisessä metsässä saattaa kuulua linnun laulua. Miltä äänet teistä kuulostavat? Miten vauvasi reagoi ääniin?
Linnunpesä
Rakentakaa pehmolinnulle pesä oksista ja heinistä. Anna vauvan tutkia luonnonmateriaaleja valvotusti ja osallistua pesän tekoon. Pesään voidaan laittaa paperimassasta tehtyjä munia tai käpyjä ja kiviä muniksi. Huomaa: Varpuja ja puita ei saa vahingoittaa. Maasta voi jokaisenoikeudella ottaa oksia, käpyjä, kaarnaa ja ruohovartisia kasveja.
Paijailuleikki
Paijaile vauvaa hellästi askarteluhöyhenellä. Höyhentä voi myös puhallella ja lennättää ilmassa.
Linnunpesäleikki
Leikkikää linnunpesäleikkiä leikkivarjon tai päiväpeiton avulla. Vauva menee leikkivarjon sisään “linnunpesään” istumaan tai makaamaan ja aikuiset pyörittävät leikkivarjoa ympäri esimerkiksi Peipon pesä -laulun tahdissa.
Lintu lentää -leikki
Lennätä vauvaa ilmassa linnun lailla! Leikkiin sopii esimerkiksi Lintu lentää -laulu.
Lintuja voi myös auttaa
Annetaan linnuille pesimärauha.
Suojellaan varsinkin vanhoja metsiä ja monimuotoista luontoa.
Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietetään juhannusta edeltävänä sunnuntaina 18.6.2023. Luonnonkukkien päivän tavoitteena on kasvituntemuksen ja -harrastuksen edistäminen sekä yhteisten luontokokemusten tarjoaminen suomalaisille. Tänä vuonna kyseessä on 20. juhlavuosi Suomessa, ja vuoden teemalaji on mustikka (Vaccinium myrtillus). Kesäkuinen Luonnonkukkien päivä sopii mainiosti myös vauvan kanssa vietettäväksi retkipäiväksi.
Kuva: Keijo Luoto
“Suomeen Luonnonkukkien päivä rantautui, kun tammisaarelainen kasvitieteilijä Kalevi Keynäs kertoi pohjoismaisesta yleisölle suunnattujen retkien perinteestä (De Vilda Blommornas Dag) Kukanpäivän tilaisuudessa 13.5.2002 ja toivoi vastaavia retkiä järjestettävän tulevaisuudessa myös Suomessa.”
Vauvojen luontokylpy -hankkeessa tuotettu materiaali on suunnattu vauvaperheille inspiraatioksi oman mustikkaretken suunnitteluun. Nappaa materiaalista mukaan mustikkateemaiset puuhavinkit omalle Luonnonkukkien päivän retkellesi.
Luonnonkukkien päivänä järjestetään opastettuja kasviretkiä eri puolilla Suomea. Luonnonkukkien päivän kasviretket ovat kaikille avoimia ja maksuttomia eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Katso lisää tietoa Luonnonkukkien päivästä ja opastetuista retkistä sivulta https://www.sll.fi/luonnonkukkien-paiva/.
Lapsilähtöisyys on termi, jota käytetään paljon ja joka tulee toisinaan väärinymmärretyksi. Vauvojen luontokylpy -toiminta pyrkii edistämään pienten lasten hyvinvointia ja osallisuutta ja siksi lapsilähtöinen lähestymistapa sopii hyvin Vauvojen luontokylpy -toimintaan.
Kuvaaja: Esko Jämsä
Vauvojen luontokylvyssä lapsilähtöisyys tarkoittaa sitä, että toimintaa suunnitellaan lapsen näkökulma mielessä pitäen. Lapsen kokemuksilla, tunteilla ja tarpeilla on väliä ja lapsen vuorovaikutusta tuetaan. Keskitytään vauvaan ja vauvan kokemusmaailmaan, ollaan kiinnostuneita vauvan aloitteista. Kysymys siis kuuluu: Miltä tämä vauvasta tuntuu?
On hyvä huomata, että toiminta voi olla samaan aikaan sekä lapsilähtöistä että aikuisjohtoista. Toiminnassa otetaan huomioon lapsen ikätasoinen kehitysvaihe ja lasten yksilölliset kiinnostuksen kohteet, mutta samalla aikuisella pysyy turvallisen johtajan rooli. Lapsen oman toiminnan ja vuorovaikutuksen vahvistaminen tapahtuu aikuisten määrittämien turvallisten raamien sisällä.
Luonto on oiva ympäristö toteuttaa aikuisjohtoista lapsilähtöisyyttä
Luontoympäristössä on itsestään selvää, että pieni lapsi tarvitsee aikuisen jatkuvaa turvaa ja valvontaa, samaan aikaan erilaisia lasta mahdollisesti kiinnostavia tarjoumia on paljon. Aikuisen on pysyttävä koko ajan vähintään “käsivarren mitan päässä”, mutta samalla antaa lapselle tilaisuus tutustua luontoympäristöön ja tutkia lapselle uusia, jännittäviäkin juttuja. Luontoympäristö vaatii aikuiselta yhteyden ylläpitämistä. Pieni vauva tutkii luontoa enimmäkseen aikuisen sylistä käsin ja se onkin vauvalle luontaista. Ihokontakti, sylissä pitäminen ja hellä kosketus ovat vauvan hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta olennaisia ja ympäristön aistiminen tapahtuu yhdessä oman aikuisen kanssa; vauvan kokemukseen liittyy aikuisen oma tunnekokemus.
Vauvojen luontokylpy -ohjaaja voi tukea vauvan ja vanhemman välistä yhteyttä näyttämällä esimerkkiä lapsilähtöisyydestä huomioimalla vauvojen yksilöllisiä aloitteita ja kiinnostuksen kohteita. Jos vanhempi ei ole tietoinen mitä vauva tekee tai vauvan ja vanhemman välisen yhteyden katkeileminen aiheuttaa vaaratilanteita, ohjaaja voi tukea yhteyttä havainnoimalla ääneen vauvaa tai tarvittaessa huomauttaa asiasta kunnioittavasti.
Vauvojen luontokylpy -tuokio rakentuu usein yhteisten leikkien ja vertaisvuorovaikutuksen ympärille. Toiminnassa vapaaehtoisuus on kuitenkin tärkeä kantava teema ja tämä tuodaan esille myös tuokioiden sisällä: ohjatusta leikistä saa kieltäytyä ja vauvan tarpeisiin on aina sopiva hetki vastata. Luontoympäristössä osallisuutta tukevaa tilaa voi rakentaa esimerkiksi niin, että piirissä olevien istumapaikkojen lisäksi lähiympäristöstä löytyy paikkoja, joihin voi mennä myös itsekseen leikkimään tai oleilemaan, jos lapsi tai aikuinen haluaa vetäytyä ryhmän vuorovaikutuksesta tai seurata leikkejä sivummalta.
Ohittaako lapsilähtöisyys vanhemman omat tarpeet?
Vauvojen luontokylvyssä tärkeitä ovat sekä vauvan että vanhemman kokemus, osallisuus ja hyvinvointi. Osa luontokylvyn harjoituksista voi olla selkeästi vanhemmalle suunnattuja, sillä Vauvojen luontokylpy -toiminnassa perhe nähdään kokonaisuutena ja vanhemman hyvinvointi hyödyttää aina myös vauvaa. Vauvan ja vanhemman välille löytyvä yhteys ja positiivinen vuorovaikutus voi olla myös vanhemmalle palkitseva, myönteistä minäkuvaa vahvistava tekijä. Elvyttävät, rentouttavat, voimauttavat tai virkistävät luontokokemukset voivat olla vanhemmalle tärkeä tuki vauva-arjessa jaksamiseen.
Kuvaaja: Esko Jämsä. Vauvojen luontokylpy Masalassa, Kirkkonummella 14.7.2022.
Vuosi 2022 lähenee loppuaan, viikon päästä talvipäivänseisauksen jälkeen matka kohti valoa taas alkaa. Vauvojen luontokylpy -hanketta on toteutettu kuluneen vuoden toukokuusta lähtien; kesäkausi vauvaperheiden parissa ja loppuvuosi palautetta analysoiden, menetelmää kehittäen ja Vauvojen luontokylpy -ohjaajan pilottikoulutusta suunnitellen.
Hanketyö on loppuvuoden aikana sisältänyt tulevan Vauvojen luontokylpy -ohjaajan koulutuksen tehtävien ja luentojen suunnittelua ja koostamista. Lisäksi työn alla on ollut Vauvojen luontokylpy -toimintakortit, tulevan kesän yhteistyökuviot, hankekirjanpito ja yhteydenpito verkostoon. Muutamien tulevien ohjaajien kanssa ollaan jo yhdessä sovittu harjoittelupaikoista ja tehty yhteistyösopimuksia.
Tulevaa ohjaajien koulutusta odotan kutkuttavalla jännityksellä ja innolla. Mukana on niin hieno porukka, todella odotan yhteisiä keskusteluja ja tapaamisia. Kiinnostus ohjaajakoulusta kohtaan yllätti minut, paikat täyttyivät pelkän instagram-ilmoituksen perusteella parissa päivässä ja tällä hetkellä kurssille on myös jonottajia. Ihana huomata, että en ole yksin asian kanssa, vaan vauvaperheille suunnattu luontokasvatus kiinnostaa muitakin!
Marraskuussa Vauvojen luontokylpy -toiminnasta julkaistiin juttu Ympäristökasvatus-verkkolehdessä ja loppukuusta sain uutisia, että Vauvojen luontokylpy -työpajat on hyväksytty Ulos Ut Out -tapahtuman ohjelmahaussa mukaan tapahtumaan. Kesäkuussa on siis mahdollisuus päästä tutustumaan Vauvojen luontokylpy -menetelmään työpajojen muodossa.
Loppuvuoden aikana olen tutustunut muihin ulkona opettamisesta kiinnostuneisiin mm. ulko-opettajien tapaamisissa ja seikkailukasvatuspäivillä ja näistä tapaamisista on jäänyt paljon käteen ja sydämeen. Myös kesän yhteistyökuvioiden kautta olen saanut kokea aivan ihania ja ihmeellisiä kohtaamisia. Kiitos erikseen Terhille, Marikalle, Katjalle, Essille, Hannalle, Eevalle, Eijalle, Jukalle, Virpille ja Emmalle! Kohtaamisissamme on ollut jotakin erityisen merkityksellistä ja mieleenpainuvaa. Kiitos kuuluu myös kaikille yhteistyökumppaneille ja hanketta mahdollistaville tahoille, taustatukijoille, rinnalla kulkeville ja sivusta kannustaville.
Työskentelyapurahalla työskentely on ollut mielenkiintoinen, minulle uusi konsepti. Ihan parasta ja pahinta on vapauden ja vastuun ikuinen liitto. Kun hiihtää umpihangessa, jossa kukaan muu ei ole vielä hiihtänyt ja luo jotakin sellaista uutta, jota ei kukaan muu ole vielä koskaan tehnyt, voi tuntea vapautta valita oma suuntansa, mutta samalla pitää sietää epävarmuutta ja sitä, että ei ole ketään muuta kertomassa mitä pitäisi tehdä tai mikä on riittävän hyvä tai tarpeeksi. Kyseessä on väistämättä myös henkilökohtainen seikkailu ja kasvuprosessi.
Katse on jo tulevassa vuodessa. Luulenpa, että ensi vuonna parasta työrintamalla on nähdä, miten uudet Vauvojen luontokylpy -ohjaajat alkavat toteuttaa omaa toimintaansa eri muodoissaan, eri puolilla Suomea.
Luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista on julkaistu runsaasti tutkimustietoa, josta voidaan todeta, että luonnolla on merkittävät vaikutukset niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen sekä huomattavat positiiviset vaikutukset hyvinvointiimme. Vahvaa näyttöä luontoympäristön myönteisestä vaikutuksesta on saatu ainakin ympäristöpsykologian ja -kasvatuksen, metsä-, puutarha- ja kasvitieteen, ympäristönsuunnittelun sekä terveysliikunnan tutkimuksissa. (Korpela 2007.)
Vauvojen luontokylpy -menetelmä lähestyy luontoympäristön tutkittuja terveysvaikutuksia leikin kautta. Tavoitteena on innostaa lapsiperheitä leikkimään lähiluonnossa ja löytämään luontolähtöisiä yhdessä olemisen tapoja. Luontosuhteen rakentaminen alkaa jo lapsuudessa. Mikäli perheen yhteisten kokemusten myötä omasta lähiluonnosta tulee tuttu leikkipaikka, luonnon myönteinen terveysvaikutus voi heijastua pitkälle aikuisikään saakka.
Yksi haara luonnon terveysvaikutusten tutkimuksessa on luonnon monimuotoisen mikrobiston vaikutus immuunijärjestelmän kehittymiseen ja toimintaan. Immuunijärjestelmän tasapainossa ilmenevät ongelmat ovat yhteydessä moniin länsimaissa yleistyneisiin sairauksiin, kuten allergioihin.
Muun muassa krooniset tulehdusperäiset sairaudet, 1 tyypin diabetes, autoimmuunitaudit ja tietyt syövät voivat yleistyä kaupungistumisen ja länsimaisen kehityksen myötä. Ilkka Hanskin johtamassa suomalaisessa tutkimuksessa nähtiin yhteys alhaisen biodiversiteetin omaavan kasvuympäristön ja atooppisten nuorten välillä. Atooppinen herkistyminen lisää allergioiden yleisyyttä. (Hanski ym. 2012.)
Luontokosketuksen puute on siis lisännyt allergioiden ja tulehdusperäisten sairauksien yleisyyttä. Myös luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vaikuttaa terveyteemme. Kehon mikrobiomi kapenee ja immuniteetti heikentyy samaan aikaan kun luonnon monimuotoisuus heikentyy ja kontakti luontoon vähenee.
Suomalaispäiväkodeissa tehty tutkimus osoitti, että kosketus multaan ja metsänpohjaan sai päiväkotilasten immuunijärjestelmän toimimaan tarkoituksenmukaisemmin. Tutkimuksessa päiväkotien pihoille lisättiin luonnon elementtejä ja lapset saivat viidesti viikossa osallistua viheraltistusta sisältävään toimintaan. Sairauksilta suojaavia myönteisiä muutoksia havaittiin jo kuukauden päästä tutkimuksen aloittamisesta. Lasten ihon mikrobisto monipuolistui ja suolistomikrobisto alkoi muistuttamaan päivittän metsässä vierailevien lasten mikrobistoa. Muutokset näkyivät myös veriarvoissa. (Roslund ym. 2020.)
Vauvojen luontokylvyssä vauvaperheet tapaavat luontoympäristössä ja vauvat saavat leikkiä kävyillä, kepeillä, kasveilla, kivillä, vedellä ja muilla luonnosta löytyvillä elementeillä. Kosketus luonnonmateriaaleihin tapahtuu leikin ja yhdessä olemisen sivutuotteena. Vauvat saavat tutkia luontoa kaikilla aisteilla. Vauvan luontainen kiinnostus tunnustella ja maistella asioita tukee vauvan terveyttä ja immuunijärjestelmän kehitystä. Esimerkiksi luonnonmarjojen maistelu suoraan metsästä voi olla tuoreelle vauvaperheelle uusi ja jännittävä juttu. Vauvojen luontokylvyn tarkoituksena on rohkaista vauvaperheitä moniaististen luontokokemusten äärelle.
Kuva: Kaisa Vermasheinä
Luontoympäristön vaikutukset mielen hyvinvointiin
Luontoympäristöllä on positiivisia vaikutuksia mielialaan. Luontoympäristössä koetaan myönteisten tunteiden voimistumista, elpymistä ja rentoutumista. Viheralueiden määrän ja aikuisten mielenterveyden välillä on useissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä toisiinsa. Luontoympäristön merkitystä lasten tunne-elämään ja käyttäytymiseen on tutkittu, mutta näytön katsotaan toistaiseksi olevan riittämätöntä, sillä suurin osa tutkimuksista kohdistuu aikuisväestöön. (Tyrväinen ym. 2018.) Viitteitä luontoympäristön mahdollisesta myönteisestä vaikutuksesta myös lasten psyykkiseen hyvinvointiin on kuitenkin saatu muutamissa tutkimuksissa.
Alle 12-vuotiaat lapset, jotka viettävät aikaa metsäluonnossa, palaavat aikuisena herkemmin metsään. Metsäleikit voivat tukea mielenterveyttä tarjoamalla itsenäisyyden ja vapauden kokemuksia ja tuottaa voimavaroja, jotka voivat kannatella kuormittavissa elämäntilanteissa. (Bird 2007.) Mitä läheisempi lasten luontosuhde on, sitä vähemmän lapset oireilevat stressaavissa elämäntilanteissa. (Wells & Evans 2003.)
Kun vauvojen luontokylpyyn osallistuu lapsen lisäksi muitakin perheenjäseniä, luonnon terveysvaikutuksia kohdistuu kaikkiin osallistuviin perheenjäseniin ja näin voidaan tukea koko perheyhteisön terveyttä ja hyvinvointia. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hän on riippuvainen hoitajiensa hyvinvoinnista. Vauvan ja vanhemman välinen suhde on symbioottinen ja vanhemmalle tuotettu hyvinvointi tukee yhtä lailla myös vauvan hyvinvointia. Vauvan ja vanhemman osuutta ei siis tarvitse turhaan erotella: vauvojen luontokylvyn tavoitteena on yhtä lailla niin vauvan kuin vanhemmankin hyöty ja hyvinvointi. Kun luontoympäristössä toimitaan koko perheyhteisön voimin, voidaan oppia uusia terveyttä monialaisesti tukevia yhdessä olemisen tapoja ja vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.
Luontoympäristön vaikutukset kehitykseen ja oppimiseen
Luontoympäristöllä on terveyden lisäksi vaikutusta myös oppimiseen. Luontoympäristössä tapahtuu tehokkaampaa oppimista kuin sisätiloissa. Mitä enemmän oppimisympäristössä on luontoa, esimerkiksi vehreää kasvillisuutta, sitä parempia oppimistulokset ovat. Luontoympäristön positiivinen vaikutus oppimistuloksiin selittyy muun muassa luonnon huomiokykyä ja keskittymistä parantavaan sekä osallistavaan ja fyysistä aktiivisuutta lisäävään vaikutukseen. (Kuo ym. 2020.)
Luontoympäristö terävöittää aistejamme ja lisää tarkkaavaisuutta. Luonnossa syvyysnäkö kehittyy, kun katse ohjautuu jatkuvasti eri etäisyyksille. Kuulo kehittyy tunnistamaan ääniä laajemmalla taajuuskaistalla luonnossa kuin digitaalisia ääniä kuunnellessa. Luonnossa oleminen valpastuttaa aisteja, mutta samalla se aktivoi parasympaattista hermostoa ja lisää levollisuutta. (Konttinen 2013.) Kun sympaattisen hermoston aktivoituminen nostaa vireystilaa ja käynnistää elimistön stressireaktion, parasympaattisen hermoston tehtävänä taas on rauhoittaa elimistön toimintoja ja palauttaa keho tasapainotilaan. Parasympaattisen hermoston aktivoituminen alentaa sydämen sykettä ja rauhoittaa hengitystä.
Luontoympäristöllä voi siis olla turvan tunnetta lisäävä vaikutus. Turvan ja hyväksynnän kokemus on oppimisen edellytys. Aivotoimintojen tasolla tunteet vaikuttavat suoraan siihen, miten aivot kykenevät vastaanottamaan ja prosessoimaan uutta tietoa. Hyvinvointi ja myönteiset tunteet edistävät oppimista. (Leskisenoja 2016.)
Kehon hallinta ja motoriikka kehittyvät monipuolisessa metsäluonnossa. Tällä on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia myös kognitiiviseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen. (Salonen 2010.) Luonto antaa kokonaisvaltaisen, kaikkia aisteja stimuloivan ympäristön kasvuun ja kehittymiseen. Mitä monimuotoisempi ympäröivä luonto on, sitä enemmän erilaisia aistiärsykkeitä se sisältää. Metsäluonto antaa loputtomasti virikkeitä leikkeihin. Rakennetut leikkipaikat on mahdollista leikkiä loppuun, metsää ei koskaan. Elävä luonto muuttuu alati esimerkiksi sään, vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan. Luontoympäristö itsessään tarjoaa loistavat puitteet lapsen kehitykselle ja luonnonmateriaaleilla voi leikkiä yhtä kehittäviä leikkejä kuin ihmisen tekemillä leluilla. Vauvojen luontokylpy -menetelmä voi toimia inspiraationa vanhemmille ajattelemaan luontoympäristö lapselle sopivana, kehittävänä kasvuympäristönä.
Luontokylpypaikkaa valittaessa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen ja mahdollisuuteen kokea erilaisia aistielämyksiä. Monimuotoisessa luontoympäristössä voi aistia esimerkiksi avaruuden tai suojan tunnetta. Luontokylpyyn sopiva luontoympäristö tarjoaa tilaa sekä olla yhteydessä että vetäytyä vuorovaikutuksesta. Luontoympäristö tukee osallisuutta koska se antaa tilaa toteuttaa erilaisia ryhmässä olemisen rooleja.
Luontokokemusten ympäristökasvatuksellinen merkitys
Ympäristöherkkyys on empaattinen, tunnepitoinen suhde luontoon ja ympäristöön. Ympäristöherkkyyteen kuuluu myös kyky havainnoida luontoa eri aisteilla ja huomata luonnossa tapahtuvat muutokset. (Opetushallitus 2021.) Lapsuuden luontoleikkien ja aikuisiän myönteisen ympäristöasenteen välillä on havaittu olevan yhteys. Lapsuuden luontokokemukset ja metsäleikit, sekä kokemukset puutarhasta ja kasvien hoidosta lisäsivät aikuisuudessa myönteisiä asenteita luontoa kohtaan. (Wells & Lekies 2006)
Luontokasvatus ja ympäristökasvatus kietoutuvat yhteen, sillä lapsuuden kokemukset luontoympäristöstä vaikuttavat siihen, miten ympäristöherkäksi yksilö kehittyy. Ympäristöherkkyys rakentuu luonnossa tehtyjen havaintojen ja myönteisten luontokokemusten kautta. Hyvää oloa, esteettistä nautintoa tai henkistä hyvinvointia sisältävät luontokokemukset lapsuudessa ovat ympäristöherkkyyden kehittymisen kannalta tärkeitä. Ympäristöherkkyys johtaa ihmisen todennäköisemmin ympäristövastuulliseen toimintaan ja elämäntapaan. Lapset, jotka saavat myönteisiä kokemuksia luonnosta, toimivat aikuisina ympäristön kannalta vastuullisemmin. Luontokokemuksia tarjoamalla voidaan siis paitsi tukea lasten kehitystä ja terveyttä, myös toteuttaa ympäristökasvatusta.
Joy A. Palmerin ympäristökasvatusmallin mukaan aisteihin ja havaintoihin perustuvat kokemukset ovat ympäristökasvatuksen runko, jonka päälle yksilön tiedot ja taidot ympäristöstä voivat rakentua. Tarvitaan siis omia kokemuksia ympäristöstä, jotta ympäristöasiat voidaan kokea merkityksellisinä ja on jotakin tarttumapintaa, johon uusia tietoja ja taitoja voi liittää. Palmerin mallissa lapsuuden ympäristökokemuksia pidetään merkittävinä myöhempien ympäristöasenteiden muodostumisessa. Varhaislapsuuden ympäristökasvatus painottuu luontoympäristössä toimimiseen ja ympäristön puolesta toimimiseen. (Parikka-Nihti, Suomela 2014.) Vaikka Vauvojen luontokylpy -toiminnassa mukana olevat lapset ovat vielä pieniä muodostaakeen pysyviä muistikuvia, yhteiset luontohetket voivat olla perheelle merkittäviä ja innostaa jatkossakin lähtemään luontoon lapsen kanssa.
Kuva: Jotta ympäristökasvatus olisi vaikuttavaa, sen tulee toimia kaikilla osa-alueilla (oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä, toimiminen ympäristön puolesta). Pienen lapsen oppiminen edellyttää hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemuksia. (Parikka-Nihti, Suomela 2014.)
Vauvojen luontokylvyssä oppiminen ympäristöstä näkyy esimerkiksi luonnonmateriaalien sanoittamisena. Oppiminen tapahtuu ikätasoisesti: esimerkiksi etsitään käpyjä, tutkitaan käpyjä ja leikitään käpyaiheisia loruleikkejä. Voidaan vertailla kuusen käpyä ja männyn käpyä. Huomataan, että kuusen kävystä saa hauskan käpysoittimen, männyn käpy toimii paremmin käpyhieronnassa. Vanhempien kanssa voidaan jutella ympäröivästä luonnosta ja vaikkapa siitä, minkälaisia marjoja ja kukkia voi käyttää vauvan leikeissä. Samalla opitaan luonnosta, laajennetaan ajattelua ja vahvistetaan luontosuhdetta. Vanhemman oma luontosuhde ja tiedot ympäristöstä heijastuvat myös lapsen luontosuhteeseen.
Lapsuudessa koetut, myönteiset luontokokemukset voivat siis merkittävästi vaikuttaa siihen, kuinka ympäristövastuullinen henkilöstä kasvaa. Luontokokemusten tarjoaminen lapselle on ympäristökasvatusta, koska se rakentaa pohjaa ympäristöherkkyyden ja –vastuullisuuden kasvamiselle. Läheinen luontosuhde edesauttaa ympäristövastuullisen elämäntavan omaksumista. Jotta luontokokemukset olisivat ympäristökasvatuksellisesti merkittäviä, niiden tulee tarjota yksilölle osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia.
Vaikuttamisen mahdollisuudet ja sosiaalisen liittymisen kokemukset tukevat osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Vaikuttavaa ympäristökasvatusta toteutettaessa tuleekin huomioida yksilöiden omat tarinat, kiinnostuksen kohteet ja ympäristöön liittyvät tunteet. Ympäristökasvattajan reflektiivinen vuorovaikutus ja mentalisaatioon perustuva ohjaaminen osana kasvatusta voi edistää yksilöiden osallisuuden ja toimijuuden kokemusta.
Luontokylvyssä on siis kyse luonnon ja ihmisen välisen vuorovaikutussuhteen ilmentämisestä. Luontoympäristöllä sinällään on lukuisia oppimiseen, terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä positiivisia vaikutuksia. Luontoympäristössä toimiminen voi vaikuttaa yksilön ympäristövastuullisuutta lisäävästi, mikäli se toteutuu yksilön omaa hyvinvointia, osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta tukien. Luontokylpy-ohjaajan vastuulla on toteuttaa ohjaus niin, että luontokylpy voi tukea yksilön hyvinvointia, osallisuutta ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Näin menetelmä sekä hyödyttää yksilöitä ja yhteisöä että toimii ympäristökasvatuksellisena menetelmänä.
Kuva: Kaisa Vermasheinä
Lähteet
Bird W. (2007). Natural thinking: Investigations the links between the natural environment, biodiversity and mental health. Royal Society for Protection of Birds.
Hanski, I., von Hertzen, L., Fyhrquist, N., Koskinen, K., Torppa, K., Laatikainen, T., Karisola, P., Auvinen, P., Paulin, L., Mäkelä, M. J., Vartiainen, E., Kosunen, T. U., Alenius, H., Haahtela, T. (2012). Environmental biodiversity, human microbiota, and allergy are interrelated. pnas201205624 8334..8339
Leskisenoja, E. (2016). Vuosi koulua, vuosi iloa. PERMA-teoriaan pohjautuvat luokkakäytänteet kouluilon edistäjinä. Lapin yliopisto. doi: Leskisenoja_Eliisa_ActaE198_pdfA.pdf (ulapland.fi)
Parikka-Nihti, Mari, Suomela, Liisa (2014). Iloa ja ihmettelyä, ympäristökasvatus varhaislapsuudessa. s. 23-25. PS-kustannus.
Roslund, M. I., Puhakka, R., Grönroos, M., Nurminen, N., Oikarinen, S., Gazali, A. M., Cinek, O., Kramná, L., Siter, N., Vari, H. K., Soininen, L., Parajuli, A., Rajaniemi, J., Kinnunen, T., Laitinen, O. H., Hyöty, H., Sinkkonen, A., ADELE research group (2020). Biodiversity intervention enhances immune regulation and health-associated commensal microbiota among daycare children. https://www.science.org/doi/epdf/10.1126/sciadv.aba2578
Salonen, Kirsi (2010). Mielen luonto, s. 27. Green Spot.
Tyrväinen, L., Lanki, T., Sipilä, R. & Komulainen, J. (2018). Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä. Duodecim 134 (13): 1397–403. Viitattu 4.10.2022. https://www.duodecimlehti.fi/duo14421
Wells, N. M. & Evans, G.W. (2003). Nearby Nature. Abufeer of life sress among rural children. Environment and Behavior 35(3)
Wells, N.M. & Lekies, K.S. (2006). Nature and the life course: Pathways from childhood nature experiences to adult environmentalism. Children, Youth and Environments 16:1-24.
Raakel Silvennoinen, Kirkkonummella 4.10.2022
Artikkelia kommentoineet: Emma Herlin Virpi Jussila Chantal Romi
Kesäkaudella 2022 järjestettiin Vauvojen luontokylpy -hankkeen puitteissa Vauvojen luontokylpy -kursseja ja -tuokioita 11 eri yhteistyökumppanin kanssa. Kursseille ja tuokioihin osallistui 300 ihmistä, mukana oli vauvoja vanhempineen, lisäksi useita isovanhempia osallistui tuokioihin. Syyskaudella Vauvojen luontokylpy -menetelmän kehittäminen etenee ja siinä arvokkaana apuna on kesäkauden luontokylvyistä saatu kokemus ja palaute.
Kuva: Kaisa Vermasheinä
Hankkeessa saatujen kokemusten mukaan Vauvojen luontokylpy -menetelmässä olennaisia tekijöitä ovat
Luontoympäristössä toimiminen
Vuorovaikutus ihmisen ja luonnon välillä
Vanhemman ja vauvan välinen vuorovaikutus ja leikki
Vertaisryhmässä tapaaminen
Vauvojen luontokylpy on tavoitteellista, elämyksellistä vauvaperheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtäävää, ennaltaehkäisevää virkistystoimintaa, jossa korostuu ohjauksen reflektiivisyys ja turvallisuustekijät. Menetelmänä Vauvojen luontokylpy ammentaa seikkailukasvatuksen, ympäristökasvatuksen ja luontokasvatuksen teorioista ja soveltaa näitä vauvaperheille sopivaan muotoon.
Tavoitteena on jatkossa painottaa yksittäisten tuokioiden sijaan useamman kerran tapaavia ryhmiä ja pidempiä kursseja. Näin menetelmän vaikuttavuus yksilöiden kohdalla kasvaa ja on mahdollista tuoda mukaan mm. enemmän seikkailukasvatuksen menetelmiä, esimerkiksi reflektiota ja ryhmäprosessia.
Kirkko ja kaupunki -lehden video- ja valokuvaajat piipahtivat Vauvojen luontokylvyssä. Lehtijutussa kerrottiin, mitä vauvojen luontokylvyssä tapahtuu ja miten vauvat pääsevät tutustumaan luontoon kaikilla aisteilla.
