Hei, mitä kuuluu?

Vuosi 2022 lähenee loppuaan, viikon päästä talvi taittuu ja matka kohti valoa taas alkaa. Vauvojen luontokylpy -hanketta on toteutettu kuluneen vuoden toukokuusta lähtien; kesäkausi vauvaperheiden parissa ja loppuvuosi palautetta analysoiden, menetelmää kehittäen ja Vauvojen luontokylpy -ohjaajan pilottikoulutusta suunnitellen. 

Hanketyö on loppuvuoden aikana sisältänyt tulevan Vauvojen luontokylpy -ohjaajan koulutuksen tehtävien ja luentojen suunnittelua ja koostamista. Lisäksi työn alla on ollut Vauvojen luontokylpy -toimintakortit, tulevan kesän yhteistyökuviot, hankekirjanpito ja yhteydenpito verkostoon. Muutamien tulevien ohjaajien kanssa ollaan jo yhdessä sovittu harjoittelupaikoista ja tehty yhteistyösopimuksia. 

Tulevaa ohjaajien koulutusta odotan kutkuttavalla jännityksellä ja innolla. Mukana on niin hieno porukka, todella odotan yhteisiä keskusteluja ja tapaamisia. Kiinnostus ohjaajakoulusta kohtaan yllätti minut, paikat täyttyivät pelkän instagram-ilmoituksen perusteella parissa päivässä ja tällä hetkellä kurssille on myös jonottajia. Ihana huomata, että en ole yksin asian kanssa, vaan vauvaperheille suunnattu luontokasvatus kiinnostaa muitakin! 

Marraskuussa Vauvojen luontokylpy -toiminnasta julkaistiin juttu Ympäristökasvatus-verkkolehdessä ja loppukuusta sain uutisia, että Vauvojen luontokylpy -työpajat on hyväksytty Ulos Ut Out -tapahtuman ohjelmahaussa mukaan tapahtumaan. Kesäkuussa on siis mahdollisuus päästä tutustumaan Vauvojen luontokylpy -menetelmään työpajojen muodossa. 

Loppuvuoden aikana olen tutustunut muihin ulkona opettamisesta kiinnostuneisiin mm. ulko-opettajien tapaamisissa ja seikkailukasvatuspäivillä ja näistä tapaamisista on jäänyt paljon käteen ja sydämeen. Myös kesän yhteistyökuvioiden kautta olen saanut kokea aivan ihania ja ihmeellisiä kohtaamisia. Kiitos erikseen Terhille, Marikalle, Katjalle, Essille, Hannalle, Eevalle, Eijalle, Jukalle, Virpille ja Emmalle! Kohtaamisissamme on ollut jotakin erityisen merkityksellistä ja mieleenpainuvaa. Kiitos kuuluu myös kaikille yhteistyökumppaneille ja hanketta mahdollistaville tahoille, taustatukijoille, rinnalla kulkeville ja sivusta kannustaville.

Työskentelyapurahalla työskentely on ollut mielenkiintoinen, minulle uusi konsepti. Ihan parasta ja pahinta on vapauden ja vastuun ikuinen liitto. Kun hiihtää umpihangessa, jossa kukaan muu ei ole vielä hiihtänyt ja luo jotakin sellaista uutta, jota ei kukaan muu ole vielä koskaan tehnyt, voi tuntea vapautta valita oma suuntansa, mutta samalla pitää sietää epävarmuutta ja sitä, että ei ole ketään muuta kertomassa mitä pitäisi tehdä tai mikä on riittävän hyvä tai tarpeeksi. Kyseessä on väistämättä myös henkilökohtainen seikkailu ja kasvuprosessi. 

Katse on jo tulevassa vuodessa. Luulenpa, että ensi vuonna parasta työrintamalla on nähdä, miten uudet Vauvojen luontokylpy -ohjaajat alkavat toteuttaa omaa toimintaansa eri muodoissaan, eri puolilla Suomea. 

Valkeaa vuodenvaihdetta toivottaa
Raakel
Vauvojen luontokylpy -hankkeesta

Kuvaaja: Kaisa Vermasheinä

Leave a Reply