Tunteet ja motivaatio oppimisen kulmakivinä

Nykytiedon valossa tunteet ja motivaatio vaikuttavat merkittävästi oppimiseen.[1] Aivotoimintojen tasolla tunteet vaikuttavat suoraan siihen, miten aivot kykenevät vastaanottamaan ja prosessoimaan uutta tietoa.  Hyvinvointi ja myönteiset tunteet edistävät aivojen toimintaa ja oppimista.[2] Motivaatiolla puolestaan on keskeinen merkitys siinä, miten suhtaudumme oppimistilanteeseen ja kuinka tavoitteellisesti toimimme tehtävän aikana.[3] Haastavassa tai pitkäkestoisessa toiminnassa motivaation merkitys korostuu.

Tunteet säätelevät oppimista

Turvan ja hyväksynnän kokemus on oppimisen edellytys. Opettajan kyky kanssasäätelyyn on avaintaito, joka on koko opettamisen pohja.[4]  Ennen kaikkea opettajan tulee viestiä turvaa ja hyväksyntää myös voimakkaita tunteita herättävissä tilanteissa ja näin luoda oppimiselle sosiaalisesti ja henkisesti turvallinen tila. Jos oppilailla on turvattomuuden tunnetta tai kehossa jyllää taistele ja pakene -reaktio, ei oppiminen onnistu. Tunteiden säätely on siksi oppimisen kannalta avainasemassa. Tunteet peilautuvat, ja jos kehollinen ja kielellinen ilmaisu ovat ristiriidassa, aivomme uskovat enemmän kehoa.

Oppimisen kannalta on hyödyllistä hakeutua myönteisiä tunteita kohti. Voimakkaat tunteet saavat aivot virittäytymään samalle aaltopituudelle.[5] Jos opetustilanteessa herää voimakkaita myönteisiä tunteita, oppiminen tehostuu. Aivot siis oppivat toisiltaan tunteiden välityksellä ja tämänkaltaista oppimista voi hyödyntää tavoittelemalla myönteisiä tunnekokemuksia. Esimerkiksi uteliaisuus, kiinnostus, ilo ja innostus voivat olla kasvatustilanteissa opettajan työkaluina oppimista edistämässä.

Tunnetaidot ovat yhteydessä hyvinvointiin ja motivaatioon.[6] Jos oppimistilanteessa on negatiivinen tunneilmapiiri, oppilaat uupuvat helpommin. Sisältöjen merkityksellisyys, osallisuuden ja onnistumisen kokemukset ja merkitykselliset ihmissuhteet ovat asioita, jotka edistävät oppimista ja hyvinvointia. Opettaja voi sisällyttää opetukseen oppimisympäristön positiivista tunneilmapiiriä lisääviä käytänteitä, esimerkiksi positiivisen psykologian toimintamalleja.

Esimerkiksi vaikeat ympäristötunteet voivat syödä yksilön sisäistä motivaatiota toteuttaa kestäviä käytäntöjä. Ympäristöahdistus voi olla liikkeelle paneva voima, mutta toiminnasta tulisi herätä myös myönteisiä tunteita: toivoa, onnistumisen iloa ja innostusta vaikuttamisen mahdollisuudesta. Jos myönteisiä tunteita ei ruokita, on vaarana, että ympäristöahdistus ja huoli lamauttaa, eikä toiminnalle löydy motivaatiota. Myönteisiä tunteita kohti hakeutuminen on erityisen tärkeää silloin, kun tartutaan suuriin ja vaikeisiin haasteisiin, esimerkiksi ilmastonmuutokseen. Lentohäpeän lisäksi tulee puhua kestävien arvojen mukaisen elämäntavan sisäisestä palkitsevuudesta ja löytää keinoja ruokkia motivaatiota prosessin aikana.

Myönteiset tunteet ovat yhteydessä koulussa ja elämässä menestymiseen, terveyteen ja pidempään elinikään.[7] Myönteisten tunteiden herättäminen ei tarkoita kielteisten tunteiden kieltämistä, vaan olennaista on tunnistaa tunteensa ja ottaa kaikki tunteet kiinnostuksella vastaan. Tunteet ovat viestejä siitä, että olemme havainneet ympäristössä tai sisäisessä maailmassa jotakin, jolla on merkitystä hyvinvoinnillemme.[8] Jokaisen oman tai toisen ihmisen tunteen voi siis ottaa mielenkiinnolla vastaan, sillä on jokin tärkeä viesti, jota kannattaa kuunnella. Onko kyseessä jokin ongelma, joka kaipaa korjaamista? Onko taustalla henkilökohtainen täyttymätön tarve tai vaikkapa oman henkilökohtaisen säätelykyvyn ylittävä tunne?

Mistä motivaatio syntyy?

Oppimismotivaation syntymiseen vaikuttavat monet tekijät. Motivaatiota kuvaamaan on kehitetty useita teorioita.

Perusluontoiset psykologiset tarpeet huomioon ottava opetus synnyttää oppijassa motivaatiota. Autonomian, kompetenssin ja pystyvyyden kokemukset ovat avainasemassa sisäisen motivaation heräämisessä sekä ylläpitävät herännyttä motivaatiota.[9] Oikea-aikainen, toimintaan ja strategiaan kohdistuva palaute on motivaation käyttövoimaa. Kun lapset ovat mukana vaikuttamassa opetettavaan sisältöön tai opetustapaan, tunne vaikuttamisen mahdollisuuksista voimistuu. Sosiaalisen kiinnittymisen tarpeeseen voidaan vastata vaalimalla merkityksellisiä ihmissuhteita ja luomalla yhteisöllisyyttä, jossa jokaisella lapsella on oma merkittävä paikkansa.

Oppimisen kannalta hyödyllisen motivaation herättämiseksi opettajan kannatta keskittyä ulkoisen motivaation sijasta ruokkimaan lasten sisäistä motivaatiota. Ulkoiset palkkiot voivat heikentää sisäistä motivaatiota, sillä ne heikentävät lasten omaa toimijuutta ja autonomian kokemusta. Lisäksi ulkoiset palkkiot voivat lisätä oppilaiden välistä vertailua ja epäonnistumisen pelkoa, joka myös heikentää sisäistä motivaatiota. Sisäistämisen ja integraation kautta ulkoa määrätty toiminta voi kehittyä sisäisesti säädeltäväksi. Positiivinen palaute edistää tätä integraatiota. [10] Ulkoisia palkkioita voi siis harkiten käyttää, mutta olennaista on, että vertailuasetelmia vältetään ja epäonnistuminen pyritään näkemään opettavaisessa ja hyväksyvässä valossa. Tavoitteena tulee olla sisäisen motivaation sytyttäminen integraation kautta.

Positiivinen palaute ei siis pelkästään auta ulkoisesti määrättyjen tavoitteiden saavuttamisessa, vaan muokkaa yksilön omaa ajattelua ja toimintaa pidemmällä aikavälillä. Juuri sisäisen motivaation vuoksi positiivinen palaute on erityisen tärkeää. Jos lapsi suorittaa tehtäviä vain pakon edessä, tehtävien kaltainen toiminta loppuu, kun pakko loppuu. Jos sen sijaan positiivisen palautteen avulla yksilö sisäistää ja integroi vaikkapa koulussa tai varhaiskasvatuksessa oppimiaan toimintakäytäntöjä osaksi omaa ajatteluaan, toiminnasta tulee sisäisesti säänneltyä eli lapsella on syttynyt sisäinen motivaatio opitun kaltaiseen käyttäytymiseen.

Onnistumisen kokemusten tarjoaminen lapselle on erityisen tärkeää minäpystyvyyden muodostumisen kannalta. Minäpystyvyys kuvaa, minkälaiset käsitykset ihmisellä on omista sisäisistä voimavaroistaan toteuttaa ja selvitä onnistuneesti erilaisista haasteista. Minäpystyvyys vaikuttaa siihen, minkälaisiin haasteisiin lapsi tulevaisuudessa tarttuu. Menneet kokemukset ja erityisesti oppimiskokemuksiin liittyvät tunteet ratkaisevat. [11] Esimerkiksi jos yksilö on toistuvasti kokenut ympäristöasiat haastaviksi ja asiasta on useasti herännyt voimakkaita negatiivisia tunteita, on selvää, että tarvitaan korjaavia positiivisia tunnekokemuksia aiheen ympärille, jotta kokemus asiasta voisi muuttua. Ympäristökasvattaja voi kannatella onnistumisen tunteita huomaamalla pienetkin onnistumiset ja myönteiset signaalit tai onnistumista edistävät askelet.

Ympäristökasvattajan työssäni olen kohdannut välillä ihmisiä, jotka eivät ole motivoituneet toteuttamaan vaikkapa lajittelua tai muita kestäviä kulutustottumuksia. Aiheet herättävät niin voimakkaita negatiivisia tunteita tai ne koetaan niin vaikeiksi, että on helpompi vetäytyä koko hommasta. Onnistumisen kokemusten ja toiminnan herättämien myönteisten tunteiden löytäminen voisi auttaa motivoinnissa. Tiedon tuputtamisen sijaan tehokkaampaa on keskittyä pohtimaan, mitä hyötyä kestävällä tavalla toimimisesta on ja miten se ihmistä itseään hyödyttää yksilönä tai osana yhteisöä. Esimerkiksi jos ihmiselle kertoo kaikki mahdolliset lajittelun kompastuskivet aina juomalasista pakkauslasin joukossa mustan muovin kierrätyksen ongelmiin, voi tulla kokemus, että koko homma on niin vaikeaa, ettei siihen kannata ryhtyä ollenkaan. Jos sen sijaan painottaa lajittelun hyötyjä ja huomaa myös onnistumisen kokemukset, motivaatiota voi alkaa syntyä.

Ulkoa määrättyjen sisältöjen opettamisessa on kiinnitettävä huomiota tilannekohtaisen intressin herättämiseen. Intressiteorian mukaan tilannekohtaista intressiä on mahdollista lisätä mukaansatempaavilla tekijöillä, esimerkiksi opetuksen pelillisyydellä, mielikuvituksen herättämisellä ja oppilaiden omien kokemusten hyödyntämisellä. Pitkäaikainen tilannekohtainen intressi voi johtaa henkilökohtaisen intressin syntymiseen. [12] Esimerkiksi ympäristökasvatuksen tulee tähdätä ekososiaalisen sivistyksen kehittymiseen. Kestävistä toimintatavoista kertominen yksinään ei johda ekososiaalisen sivistyksen syntymiseen. Ratkaisevaa on henkilökohtaisen intressin kehittyminen, johon pyritään luomalla olosuhteita, joissa tilannekohtainen intressi voi syttyä ja säilyä.

Haastavien tehtävien suorittaminen loppuun asti vaatii paitsi alun motivaatiota suoritukseen ryhtymiseksi, myös motivationaalista ja emotionaalista kontrollointia suorituksen aikana. Tahtoa vahvistavat strategiat voivat auttaa säilyttämään tehtävän suorituksessa tarvittavaa motivaatiota.[13] Itseään voi tehtävän aikana esimerkiksi palkita onnistumisista ja mukauttaa tehtävää omalle tasolle sopivaksi. Tunteiden säätely niin, että tietoisesti hakeudutaan kohti positiivisia tunteita, voi edistää oppimistavoitteiden saavuttamista.

Omassa oppimisessani olen kokenut tämäntyyppiset vahvistavat strategiat hyödyllisiksi ja toimiviksi. Myös lapsille ja nuorille kannattaa opettaa motivationaalisen ja emotionaalisen kontrolloinnin strategioita. Mielikuvaa menestyksellisestä tehtävän suorittamisesta voi hakea esimerkiksi unelmakarttatyöskentelyn avulla. Tavoitteiden merkitystä kannattaa myös valaista: kun olemme oppineet tämän asian, se mahdollistaa uudenlaista työskentelyä, itsenäisempää toimintaa tai vaikkapa uuden taidon opettelua.

Motivaatio ja oppimisen ilo ovat siis opetettavissa olevia asioita, joita tulisi merkittävissä määrin huomioida opetuksessa. Pelkkää tietoa tankkaamalla hukkaamme valtavan osan oppimisen potentiaalia. Tunteet ja motivaation kysymykset kietoutuvat tiedon oppimiseen niin olennaisella tavalla, että olisi valtavaa oppimisen mahdollisuuksien haaskausta olla ottamatta näitä tekijöitä huomioon.


[1] Lonka, 2014. Mikä on tunteiden rooli oppimisessa?

[2] Leskisenoja, 2016.

[3] Lonka, 2014. Motivaatio – mikä meitä liikuttaa?

[4] Tunne ja taida, Suomen tunnetaitokoulutus, 2019.

[5] Nummenmaa ym. 2012.

[6] Tunne ja taida, Suomen tunnetaitokoulutus, 2019.

[7] Leskisenoja, 2016.

[8] Lastikka ja Sainio, 2021.

[9] Lehtinen ym. 2016. 7. Oppimisen ja kehityksen motivationaaliset ehdot.

[10] Lehtinen ym. 2016. 7. Oppimisen ja kehityksen motivationaaliset ehdot.

[11] Lehtinen ym. 2016. 7. Oppimisen ja kehityksen motivationaaliset ehdot.

[12] Lehtinen ym. 2016. 7. Oppimisen ja kehityksen motivationaaliset ehdot.

[13] Lehtinen ym. 2016. 7. Oppimisen ja kehityksen motivationaaliset ehdot.

Lähteet

Lastikka, A-L. & Sainio, T. (2021). Motivaatio. Johdatus kasvatus- ja kehityspsykologiaan -kurssin power point -materiaali. Helsingin Avoin yliopisto.

Lehtinen, E., Vauras, M., Lerkkanen, M-K. (2016). Kasvatuspsykologia. 143-180. Jyväskylä: PS-kustannus.

Leskisenoja, E. (2016). Vuosi koulua, vuosi iloa. PERMA-teoriaan pohjautuvat luokkakäytänteet kouluilon edistäjinä. Lapin yliopisto. doi: Leskisenoja_Eliisa_ActaE198_pdfA.pdf (ulapland.fi)

Lonka, K. (2014). Oivaltava oppiminen. 132-193. Helsinki: Otava.

Nummenmaa, L., Glerean, E., Viinikainen, M., Jääskeläinen, I., Hari, R., Sams, M. (2012). Emotions promote social interaction by synchronizing brain activity across individuals. Aalto-yliopisto. doi: https://www.pnas.org/content/109/24/9599

Tunne ja taida, Suomen tunnetaitokoulutus, 2019. Tunnetaidot opetustyössä – aivotutkija kertoo, miksi opettajan tunnetaidoilla on väliä. Viitattu 22.5.2021. url: https://www.tunnejataida.fi/tunnetaidot-opetustyossa-aivotutkija-kertoo-miksi-opettajan-tunnetaidoilla-on-valia

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s